Joka kevät maaliskuun lähestyessä sama ilmiö toistuu: koirien irtipito herättää hämmennystä ja kiivasta keskustelua. Olen huomannut vuosien varrella, että maaliskuun alun koittaessa hämmennys lehahtaa ilmoille koirapuistoissa ja moni uusi koiranomistaja yllättyy säännöistä nettifoorumeilla.

Koirien kiinnipitoaika on jokavuotinen aihe, joka herättää voimakkaita tunteita, väärinkäsityksiä ja tiukkoja väittelyitä puolesta sekä vastaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole kenenkään kiusaksi keksitty sääntö, vaan elintärkeä laki, joka suojelee herkkää luontoamme sen haavoittuvimmalla hetkellä.

Vaikka lakiteksti saattaa tuntua maastossa kankealta, perusasiat ovat todellisuudessa hyvin selkeät. Ongelma piilee usein siinä, että tietoa on tarjolla hajanaisesti ja lakikieli tuntuu monimutkaiselta arjen ulkoilutilanteissa. Laki on onneksi varsin yksiselitteinen. Käydään läpi, mitä pykälät oikeasti sanovat ja miten koiralle voi tarjota lajityypillistä vapautta täysin laillisesti.

Metsästyslaki ja tarkat päivämäärät

Suomessa koirien kiinnipitoa säätelee kaksi täysin erillistä lakia: metsästyslaki ja järjestyslaki. Nämä sekoitetaan usein keskenään, mikä johtaa ikäviin yllätyksiin lenkkipoluilla. Koiranomistajan on ehdottoman tärkeää ymmärtää, että metsässä sovelletaan eri sääntöjä kuin kaupungissa.

Metsästyslain 51. pykälä on se säännös, josta puhutaan varsinaisena kiinnipitoaikana. Laki määrää yksiselitteisesti, että koirat on pidettävä kytkettyinä tai siten, että ne ovat välittömästi kytkettävissä 1. maaliskuuta ja 19. elokuuta välisenä aikana. Tämä sääntö koskee kaikkia taajamien ulkopuolisia alueita, kuten metsiä, peltoja ja haja-asutusalueiden lenkkipolkuja.

Otetaanpa suora lainaus Finlex-palvelusta Metsästyslaista (28.6.1993/615):

51 § Koiran kiinnipitovelvollisuus: “Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.”

Mitä “välittömästi kytkettävissä” sitten todella tarkoittaa käytännössä? Olen nähnyt lukemattomia kertoja tilanteita, joissa omistaja huutaa kurkku suorana horisonttiin katoavaa koiraansa ja vakuuttelee sen olevan hallinnassa.

Lainsäätäjän ja oikeuskäytännön silmissä välittömästi kytkettävissä oleva koira tarkoittaa eläintä, joka on ohjaajansa ehdottomassa hallinnassa ja pysyy niin lähellä, että se voidaan tarvittaessa kytkeä viipymättä kiinni. Jos koirasi lähtee jäniksen tai rusakon perään edes kymmeneksi metriksi, se ei ole lain tarkoittamalla tavalla välittömästi kytkettävissä. Laki on tehty nimenomaan sen vuoksi, ettei yksikään koira pääsisi häiritsemään luonnoneläimiä.

Järjestyslaki vaatii koirakuria ympäri vuoden

Kun siirrymme metsästä kaupunkiin tai kyläkeskukseen, astuu voimaan järjestyslaki. Tämä laki on vieläkin tiukempi, eikä se tunne vuodenaikoja. Vaikka oltaisiin keskellä synkintä marraskuuta, järjestyslaki on ehdoton.

Järjestyslain mukaan koira on pidettävä taajamassa aina kytkettynä. Taajama tarkoittaa aluetta, jossa on tiheä asutus, ja se on usein merkitty liikennemerkein. Lisäksi laki erittelee tietyt alueet, joihin koiralla ei ole lähtökohtaisesti mitään asiaa edes kytkettynä.

Katsotaan, mitä Järjestyslaki (27.6.2003/612) sanoo pykälässä 14 (Koirakuri):

14 § Koirakuri: “Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on: 1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä; 2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua…”

Näihin kokonaan kiellettyihin alueisiin kuuluvat muun muassa:

• Yleiset uimarannat: Koirien vienti uimarannoille on lähtökohtaisesti kielletty.
• Lasten leikkipaikat: Koirilla ei ole turvallisuus- ja hygieniasyistä asiaa lasten leikkialueille.
• Urheilukentät: Yleisillä urheilukentillä koiran ulkoiluttaminen ei ole sallittua.

Monelle tulee yllätyksenä, että myös taajaman sisällä risteilevät metsäiset kuntopolut ja pururadat lasketaan alueiksi, joissa järjestyslaki vaatii ehdotonta kytkemistä ympäri vuoden, vaikka alue itsessään näyttäisi metsältä.

Miksi kiinnipitoaika on elintärkeä luonnolle?

Lain tarkoitus ei ole rajoittaa lemmikkien vapautta, vaan taata luonnonrauha. Kevät ja kesä ovat luonnon heräämisen aikaa. Eläimet pariutuvat, rakentavat pesiään ja saavat poikasia.

Erityisesti maassa pesivät linnut ovat äärimmäisen haavoittuvia. Koiran vapaana juokseminen rannoilla, kaislikoissa tai metsän aluskasvillisuudessa pelästyttää emon helposti pois pesältä. Hylätty pesä tai pelästyksissään hajonneet munat ovat suora seuraus ihmisen huolimattomuudesta. Aivan kuten käsittelimme vapaana ulkoilevien kissojen vaikutusta lintukantoihin, myös vapaana jolkotteleva koira aiheuttaa merkittävää stressiä ja tuhoa paikalliselle ekosysteemille.

Luonnossa liikkuu keväällä myös monien luonnoneläinten poikasia, joilla on luontainen paikallaan jäätymiseen ja maastoutumiseen perustuva suojautumisvaisto, kuten:

• Rusakonpoikasia: maastoutuvat peltoon tai heinikkoon.
• Hirvieläinten vasoja: pysyttelevät hiljaa paikoillaan.
• Ketunpentuja: ulkoilevat pesänsä lähistöllä.

Vapaana juokseva koira, jolla on vahva saalisvietti, löytää nämä piilottelevat poikaset vaivatta. Jopa täysin ystävällinen ja leikkisä koira voi aiheuttaa nuorelle villieläimelle kuolemaan johtavan stressireaktion pelkällä nuuhkimisella ja jahtaamisella. Äitieläin saattaa hylätä poikasensa, jos siihen on tarttunut vieras pedon haju.

Missä koira saa nauttia vapaudesta?

Aktiiviset koirat vaativat luonnollisesti tilaa juosta ja purkaa energiaansa vapaana. Se on olennainen osa koiran lajityypillistä käyttäytymistä ja henkistä hyvinvointia. Laki tarjoaa tähän onneksi selkeät ja turvalliset ratkaisut:

• Viralliset koirapuistot: Nämä ovat aidattuja, nimenomaan koirien vapaana oloon suunniteltuja alueita. Kaupungeista ja kunnista löytyy nykyään erinomaisia aitauksia. Koirapuistojen turvallisuus vaatii kuitenkin omistajalta tilannetajua ja muiden koirien kehonkielen ymmärtämistä.
• Suljetut piha-alueet: Omakotitalon aidattu piha on koiralle turvallinen paikka ulkoilla vapaana, kunhan aita on riittävän korkea ja tiivis estämään karkaamisen.
• Maanomistajan lupa: Kiinnipitoajan ulkopuolella (20.8.–helmikuun loppuun) koiraa saa pitää vapaana metsässä vain, jos siihen on saatu alueen maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan nimenomainen lupa. Valtion mailla (Metsähallitus) luvanvaraisuus vaihtelee alueittain, joten lupa-asiat kannattaa aina varmistaa etukäteen.

Seuraukset lain rikkomisesta

Kiinnipitomääräysten rikkominen ei ole pikkuseikka. Valvonnasta vastaavat poliisi ja erätarkastajat, ja kiinni jäämisestä seuraa tyypillisesti rikesakko. Poliisi joutuu vuosittain muistuttamaan koiranomistajia kiinnipitoajasta heti maaliskuun alussa.

Sakot ovat kuitenkin vain lievin mahdollinen seuraamus. Jos irti oleva koirasi aiheuttaa vahinkoa, olet omistajana poikkeuksetta vahingonkorvausvastuussa. Esimerkkejä tällaisista tilanteista:

• Hevosen säikyttäminen: Vapaana juokseva koira voi säikäyttää hevosen ja aiheuttaa vaaratilanteen ratsastajalle.
• Toisen ulkoilijan pureminen: Irti oleva koira saattaa purra toista koiraa tai ihmistä. Vaikka oma koirasi olisi kuinka kiltti, vastaantuleva remmissä oleva koira saattaa olla pelokas ja reagoida vapaana ryntäävään lajitoveriin aggressiivisesti.
• Liikenneonnettomuudet: Tielle ryntäävä koira voi aiheuttaa vakavan onnettomuuden, jolloin korvattavaksi tulee koiran eläinlääkärikulujen lisäksi peltivauriot.
• Tuotantoeläimen raatelu: Erityisen kalliiksi voi tulla tilanne, jossa koira raatelee arvokkaan tuotantoeläimen, kuten lampaan tai poron.

Vinkit aktiiviseen ulkoiluun kiinnipitoaikana

Vaikka koira on pidettävä kytkettynä, ulkoilun ei tarvitse olla tylsää remmissä laahaamista. Olen itse soveltanut useita tapoja aktivoida koiraa laillisesti ja turvallisesti metsäretkillä.

Pitkät jäljestysliinat (usein 10–15 metriä pitkiä) tarjoavat erinomaisen kompromissin turvallisuuden ja vapauden välillä. Liina antaa koiralle mahdollisuuden tutkia hajuja syvemmältä metsästä, juosta pieniä spurtteja ja nauttia luonnosta, mutta omistajalla säilyy täysi kontrolli yllättävissä tilanteissa.

Vältä kuitenkin rullaavia flexi-taluttimia metsässä, sillä ne tarttuvat helposti puihin ja pahimmillaan viiltävät ulkoilijoiden jalkoja.

Liinaa käytettäessä on ehdottoman tärkeää panostaa oikeanlaisiin varusteisiin.

Jos koira on kytkettynä kaulapannasta ja tekee äkillisen ryntäyksen liinan päähän, seurauksena voi olla vakava niska- tai selkärankavamma. Panta kohdistaa iskun suoraan henkitorveen ja kurkunpäähän. Laadukkaat ja ergonomiset Y-valjaat jakavat nykäisyn voiman tasaisesti koiran vahvalle rintakehälle, säästäen niskaa ja hartioita vaurioilta.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Lähteet:

• Metsästyslaki (51 § Koiran kiinnipitäminen)
• Järjestyslaki (14 § Koirakuri)
• Suomen Kennelliiton ohjeistukset koirien ulkoiluttamisesta
• Poliisin ja erävalvonnan tiedotteet kiinnipitoajoista