Suomen kesä on lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi, ja monelle koiralle uiminen on hellepäivien ehdoton kohokohta. Kun auringon paahtama koira pääsee loikkaamaan viileään veteen, sen ilo on käsinkosketeltavaa.

Kun selvitin kansallisia paikkatietoaineistoja, huomasin ilokseni, että useat kunnat ovat vihdoin heränneet koiranomistajien tarpeisiin. Virallisten ja sallittujen koiraranojen verkosto on laajentunut viime vuosina merkittävästi, ja yhä useampi kaupunki tarjoaa turvallisia vesipetoilupaikkoja nelijalkaisille asukkailleen.

Vesileikit kätkevät kuitenkin sisäänsä piileviä riskejä, jotka jokaisen omistajan on tunnettava läpikotaisin. Huomasin omalla testijaksollani rantojen vedenlaadun kanssa, että idyllinen mökkijärvi voi muuttua hengenvaaralliseksi täysin yllättäen. Koiran vesiturvallisuus ei rajoitu vain uimataitoon, vaan se vaatii jatkuvaa ympäristön havainnointia ja eläimen terveyden tarkkailua rannalta poistumisen jälkeen.

Sinilevä on koiran pahin vihollinen

Ympäristökeskusten keräämä data sinilevähavainnoista piirtää kesäisin karua kuvaa Suomen vesistöistä. Sinilevä eli syanobakteeri tuottaa hermo- ja maksamyrkkyjä, jotka ovat koiralle äärimmäisen vaarallisia.

Koira altistuu myrkyille paitsi juodessaan saastunutta vettä, myös nuollessaan märkää turkkiaan uimisen jälkeen. Pienikin määrä toksiineja voi laukaista rajuja neurologisia oireita, kouristuksia ja pahimmillaan johtaa eläimen menehtymiseen tunneissa.

Ennen kuin päästät koirasi veteen, tee aina perusteellinen tarkastus:

• Silmämääräinen arvio: Miltä vesi näyttää? Jos vedessä on vihertäviä hiutaleita, se näyttää hernekeitolta tai rantaan on ajautunut vihreää lauttaa, uiminen on ehdottomasti kielletty.
• Lasitesti ja keppitesti: Nosta vettä lasiin ja anna sen seistä tunti. Jos vihreät hiukkaset nousevat pintaan, kyseessä on todennäköisesti sinilevä. Voit myös kokeilla nostaa levämassaa kepillä; jos se hajoaa veteen hippusina eikä takerru keppiin roikkuvana rihmana, varoitus on aiheellinen.
• Huuhtelu on elinehto: Riippumatta veden laadusta, huuhtele koiran turkki aina huolellisesti puhtaalla hanavedellä uimisen jälkeen, jotta mahdolliset bakteerit ja ihoa ärsyttävät mikrobit peseytyvät pois.

Uimisen jälkeiset terveysriskit: korvat ja vatsa

Vaikka sinilevää ei olisikaan, runsas uiminen ja sukeltelu voivat altistaa koiran muille ikäville vaivoille. Koiran korvakäytävä on muotoiltu L-kirjaimen malliseksi, mikä tarkoittaa, että vesi jää sinne helposti loukkuun. Lämmin, kostea ja pimeä korvakäytävä on täydellinen hautomo bakteereille ja hiivalle. Uiminen onkin ylivoimaisesti yleisin syy siihen, miksi uusiutunut ja kivulias koiran korvatulehdus yllättää omistajan keskellä kauneinta kesää. Kuivaa koiran korvalehdet ja korvakäytävän suuaukko aina huolellisesti pehmeällä pyyhkeellä jokaisen uimareissun päätteeksi.

Toinen yleinen riski on meriveden juominen. Rannoilla villisti leikkivä koira nielaisee huomaamattaan suuria määriä vettä noutaessaan leluja. Suolainen merivesi ärsyttää suolistoa voimakkaasti, ja tuloksena on usein raju vesiripuli ja oksentelu jo saman illan aikana. Pidä aina raikasta juomavettä tarjolla rannalla, jotta koira ei joudu tyydyttämään janoaan järvi- tai meriveteen.

Viralliset koirarannat ovat turvallisin valinta

Kun suuntaat uimaan, suosi aina kuntien ylläpitämiä virallisia koirarantoja yleisten uimarantojen sijaan:

• Lainsäädäntö: Koirien uittaminen yleisillä uimarannoilla on Suomessa järjestyslailla kielletty hygienia- ja turvallisuussyistä.
• Turvallisuus: Virallisilla koirarannoilla pohja on usein tarkastettu vaarallisten roskien, kuten lasinsirpaleiden tai terävien kivien varalta.
• Koiraystävällisyys: Vesi syvenee useimmiten turvallisen loivasti, mikä tekee uimisesta helpompaa.

Uiminen on fantastista, niveliä säästävää liikuntaa, joka viilentää koiran kehoa tehokkaasti helteillä. Kun tunnet riskit, tarkistat vedenlaadun huolellisesti ja hoidat koiran kuivauksen oikein, vesileikit pysyvät puhtaana ilona koko pitkän kesän ajan.