Olen usein törmännyt kysymykseen siitä, voiko kissan viedä ulos kovalla pakkasella tai polttavalla helteellä. Suomen sää on arvaamaton, ja Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan lämpötilavaihtelut voivat olla rajuja jopa saman vuorokauden sisällä. Päätin selvittää tarkalleen, mitkä ovat kissan fysiologiset rajat lämpötilojen suhteen, jotta voimme ulkoilla turvallisesti vuoden ympäri.

Kissan kehon lämmönsäätely poikkeaa huomattavasti ihmisen tai ulkona pidetyn koiran vastaavasta. Kun sää on ihanteellinen, kissan ulkoiluttaminen valjaissa tarjoaa loistavaa virikettä erityisesti sisäkissalle, joka ei pääse purkamaan energiaansa vapaasti luonnossa. Varmista kuitenkin, että tiedät fysiologiset faktat ennen kuin avaat ulko-oven ääriolosuhteissa.

Talvi ja pakkanen – sisäkissa ei kestä kylmää

Moni ajattelee vaistomaisesti, että koska kissalla on turkki, se tarkenee automaattisesti myös talvella. Tämä on hengenvaarallinen harhaluulo, kun puhutaan nimenomaan sisäkissoista. Sisäkissalle ei nimittäin kasva samanlaista, paksua ja eristävää talvialuskarvaa kuin ulkotarhoissa tai viileässä navetassa jatkuvasti eläville eläimille.

Kun katsomme Suomen talven keskilämpötiloja ja routadataa, huomaamme nopeasti todellisen ongelman. Maaperä hehkaa jäätävää kylmyyttä suoraan kissan herkkiin polkuanturoihin, joissa ei ole suojaavaa karvoitusta. Huomasin omalla testijaksollani, että jo muutaman asteen pakkasella kissani alkoi nostella tassujaan ja täristä selvästi.

Noudata talvella seuraavia nyrkkisääntöjä:

• Pakkasta 0–5 astetta: Ulkoilu on yleensä turvallista terveille aikuisille kissoille, mutta pidä ulkoiluhetket hyvin lyhyinä (noin 10-15 minuuttia kerrallaan).
• Pakkasta 5–15 astetta: Pienet ja lyhytkarvaiset kissat vaativat ehdottomasti laadukkaan ja paksun talvitakin valjaiden päälle (tai alle, riippuen valjaiden mallista).
• Pakkasta yli 15 astetta: Jätä ulkoilu suosiolla väliin. Paleltumariski kissan ohuissa korvanlehdissä, hännänpäässä ja varpaissa kasvaa eksponentiaalisesti, eikä mikään vaate suojaa näitä herkkiä osia täysin.

Kesän helteet ja paahtavan asfaltin vaarat

Kesällä moni uskaltautuu pitkille kävelyille valoisien iltojen houkuttelemana, mutta vaarat eivät suinkaan katoa lämpömittarin noustessa. Kissat eivät pysty hikoilemaan ihonsa kautta kuten ihmiset, vaan ne hikoilevat ainoastaan pienten polkuanturoidensa kautta ja säätelevät lämpöä läähättämällä. Jos ilman lämpötila on auringossa yli +25°C, tumma asfaltti voi nopeasti kuumentua jopa 50–60 -asteiseksi, jolloin kissan lämmönsäätely romahtaa äärimmäisen nopeasti.

Tee aina tuttu viiden sekunnin sääntö ennen kesäistä kävelyä:

• Asfalttitesti: Paina kämmenesi asfalttiin. Jos et pysty pitämään kättäsi siinä viittä sekuntia putkeen kivuttomasti, maasto on yksinkertaisesti liian kuuma kissan herkille tassuille.
• Valitse varjoisat reitit: Pidä hellepäivinä ulkoiluhetket varjoisilla nurmikoilla ja metsäpoluilla, joissa viileä maa auttaa kissaa säätelemään ruumiinlämpöään luonnollisesti.

Valitse varusteet aina sään mukaan

Kissanomistajan tärkein työkalu säällä kuin säällä on maalaisjärki ja oikeat varusteet. Älä pakota kissaa ulos, jos se haraa eteisessä vastaan – eläin tietää usein itse parhaiten, milloin olosuhteet ovat epämiellyttävät.

Muista myös tarkistaa Ilmatieteen laitoksen paikalliset sääennusteet ennen pidempiä retkiä. Kun yhdistät laadukkaat, ergonomiset valjaat säänmukaiseen vaatetukseen ja oikeaan ajoitukseen, luot kissallesi turvallisia, stressittömiä ja onnellisia ulkoilumuistoja vuoden ympäri. Valjastelu on parasta mahdollista aktivointia, kunhan luonnonvoimat otetaan asianmukaisesti huomioon.