Kissa on koiran ohella yksi Suomen suosituimmista lemmikeistä, mutta valitettavasti se on tutkitusti myös yksi kaikkein voimakkaimmista eläinallergeenien lähteistä. Moni yhdistää allergian vaistonvaraisesti lemmikin karvoihin, mutta todellisuudessa allergisoiva tekijä on paljon näkymättömämpi.

Yli 60–90 % kissa-allergioista johtuu Fel d 1 -nimisestä proteiinista, jota kissa erittää syljessään, ihonsa talirauhasissa ja peräaukon rauhasissa. Kun kissa pesee itseään (mikä on yhtä syvään juurtunut vaisto kuin kissan leipominen), proteiini leviää turkkiin, kuivuu mikroskooppiseksi hilseeksi ja pöllyää huoneilmaan. Tämän lääketieteellisen faktan vuoksi täysin allergiavapaata kissarotua ei ole olemassa, vaikka yksilöiden (esimerkiksi leikkaamattomien urosten ja leikattujen naaraiden) välillä onkin tutkittuja eroja allergeenien tuotantomäärissä. Kissa allergia oireet voivat puhjeta täysin yllättäen milloin tahansa, jopa aikuisiällä tai usean oireettoman vuoden jälkeen.

Hengitysteiden ja silmien tyyppioireet

Kun altistuminen kissan allergeeneille tapahtuu, ihmisen puolustusjärjestelmä käynnistää virheellisen ja ylimitoitetun reaktion. Tyypillisimmät kissa-allergia oireet keskittyvät nimenomaan limakalvoille ja hengitysteihin. Fel d 1 -allergeenit ovat äärimmäisen pieniä ja kevyitä, minkä vuoksi ne leijailevat huoneilmassa pitkiä aikoja ja tunkeutuvat helposti syvälle keuhkoihin.

• Nenä ja nielu: Jatkuva aivastelu, nenän tukkoisuus ja kirkas vesinuha ovat usein aivan ensimmäiset merkit altistumisesta. Nielussa ja kitalaessa saattaa tuntua jatkuvaa kutinaa tai ärsyttävää karheutta.
• Silmät: Silmien voimakas kutina, punoitus ja vetistely ovat erittäin yleisiä histamiinireaktioita. Joissakin tapauksissa silmäluomet saattavat turvota huomattavasti umpeen.
• Astmaattiset reaktiot: Vaikeammissa tapauksissa allergeenit ärsyttävät voimakkaasti keuhkoputkia aiheuttaen hengenahdistusta, kuivaa yskää ja uloshengityksen vinkumista. Pitkittynyt altistuminen voi johtaa pysyvän astman puhkeamiseen.

Tunnista kissa allergia iho oireet

Vaikka hengitystieoireet ovat kaikkein yleisimpiä, allergeenit voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita myös pelkässä ihokosketuksessa. Erityisesti kissa allergia iho oireet korostuvat silloin, kun eläin pääsee nuolemaan ihmistä tai raapaisee ihoa kevyesti leikin tiimellyksessä, jolloin allergeenit pääsevät rikkoutuneen ihon läpi verenkiertoon.

• Nokkosihottuma ja punoitus: Jos kissan sylkeä joutuu herkälle tai naarmuuntuneelle iholle, alueelle voi nousta nopeasti voimakkaasti kutisevaa, punoittavaa nokkosihottumaa eli urtikariaa. Oireet muistuttavat hyttysen puremaa ja leviävät usein raapimisen seurauksena laajemmalle alueelle.
• Atooppisen ihottuman paheneminen: Henkilöillä, joilla on ennestään atooppinen ihottuma, kissan hilse ja eritteet voivat laukaista ihon perussairauden pahenemisvaiheen. Tällöin koko kehon iho saattaa lehahtaa kuivaksi ja tulehtuneeksi pelkästä oleskelusta samassa tilassa eläimen kanssa.

Kuinka kissa allergia oireet lapsella ilmenevät?

Lasten kohdalla eläinallergian tunnistaminen on toisinaan haastavaa, sillä oireet voivat muistuttaa tavallista, pitkittynyttä flunssaa. Kissa allergia oireet lapsella ovat pitkälti täysin samoja kuin aikuisillakin, mutta ne saattavat häiritä merkittävästi lapsen kehitystä, oppimista ja yöunia.

• Unihäiriöt ja infokierre: Jatkuva nenän tukkoisuus tekee nukkumisesta katkonaista ja kuorsaus voi lisäntyä. Väsynyt lapsi on altis toistuville korvatulehduksille poskionteloiden turvotuksen vuoksi.
• Silmien hierominen: Lapsi saattaa hangata kutisevia silmiään jatkuvasti, mikä lisää sekundaaristen bakteerisilmätulehdusten riskiä ja pahentaa allergiaoireita entisestään.
• Välillinen altistuminen koulussa: On äärimmäisen tärkeää ymmärtää lääketieteellinen fakta: kissan allergeenit tarttuvat ja kulkeutuvat erittäin tehokkaasti omistajien vaatteiden mukana julkisiin tiloihin. Lapsi saattaa saada voimakkaita allergiaoireita päiväkodissa tai luokkahuoneessa, jos vierustoverilla on kotonaan kissoja, vaikka lapsi itse asuisi täysin lemmikittömässä kodissa.

Harvinaiset ristiallergiat: Sianliha-kissa-syndrooma

Harvemmin tunnettu ilmiö on niin sanottu sianliha-kissa-syndrooma. Kyseessä on harvinainen ristiallergia, jossa voimakkaasti kissalle allerginen henkilö kehittää allergisen reaktion myös sianlihaa syödessään. Tämä johtuu siitä, että kissan seerumin albumiini (proteiini) muistuttaa rakenteellisesti sian albumiinia, jolloin elimistön vasta-aineet erehtyvät luulemaan sianlihaa kissan allergeeniksi.

Lääketieteelliset hoidot ja siedätyshoito Suomessa

Jos perheessä suunnitellaan uuden lemmikin, kuten tuoreen kissanpennun hankintaa, mutta allergia arveluttaa vähääkään, asiassa ei koskaan kannata ottaa riskejä. Kissan ottaminen kokeeksi on epäreilua eläintä kohtaan ja poikkeuksetta henkisesti raskasta koko perheelle, jos lemmikistä joudutaankin luopumaan oireiden muuttuessa astmaattisiksi.

Kissa-allergiaan on Suomessa saatavilla lääketieteellistä pistossiedätyshoitoa, joka kestää yleensä kolme vuotta. On kuitenkin tärkeää huomioida, että julkisessa terveydenhuollossa siedätyshoitoa ei yleensä aloiteta pelkästään sen takia, että perhe haluaa hankkia lemmikin. Siedätyshoitoa harkitaan lääkärin toimesta lähinnä silloin, kun allergia aiheuttaa potilaalle merkittäviä rajoitteita normaalissa arjessa (esimerkiksi ammatinvalinnassa tai jos välillinen altistuminen julkisissa tiloissa estää normaalin elämän).

Epäselvissä tilanteissa on aina syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle, jossa allergia ja ristiallergiat voidaan luotettavasti varmistaa tarkalla verikokeella tai ihopistokokeella. Tällöin lääkäri voi myös määrätä oikeanlaisen antihistamiini- tai kortisonilääkityksen akuuttien oireiden hallintaan.

Lähteet ja lisätietoa suomalaisilta asiantuntijoilta: Lääketieteelliset faktat kissa-allergiasta, Fel d 1 -proteiinista, ristiallergioista, ihoreaktioista ja astmaoireista perustuvat Suomen Allergia-, Iho- ja Astmaliiton sekä lääkäriseura Duodecimin (Terveyskirjasto) julkaisemiin laajoihin asiantuntija-artikkeleihin. Siedätyshoitokäytännöt pohjautuvat suomalaisiin Käypä hoito -suosituksiin. Allergiaoireiden luotettavassa tunnistamisessa ja lääketieteellisen hoidon suunnittelussa tulee aina kääntyä ensisijaisesti terveydenhuollon ammattilaisen puoleen.